On syyskuinen aamu ja nyt riittää itsenäinen murehtiminen.

Olen kolmekymppinen nainen jolla ulkopuolisen silmin kaikki olisi hyvin, mies, lapset, työ, talo, autot, koira. Mutta eipäs vaan olekkaan, kulissien takana kiehuu soppa ja karvas sellainen.Nyt on tultu siihen pisteeseen etten tiedä mitä teen, jatkaako tässä kylmässä tunteettomassa suhteessa, tuo oli väärin sanottu, onhan tunteita mutta ei niitä lämpimiä rakkauden tunteita joita kahden aikuisen ihmisen välillä kuuluisi olla, vai erota.

jatkan kun ehdin...